Moi mä oon Cilla!

Tämmönen mie olen:

Moi, olisitsä mun kamu?

Cilla Yam, tutummin pelkkä Cilla on luonteeltaan rauhallinen ja kiltti russponitamma. Maan päällä ei ole varmaan ketään ihmistä, ketä meidän tamma inhoaisi - Cilla kun rakastaa kaikkia. Jos Cilla asuisi ratsastuskoulussa, olisi melko varmaa, että tamma olisi jokaisen naperon ehdoton suosikki. Ai mikäkö Cillassa on täydellistä? Kaikki! Onhan toki meidän Cillalla niitä huonoja päiviä, mutta onneksi Cilla ei muutu ADHD-kakaraksi ja hypi seinille.. Niin kuin eräät, mutta ei nyt puhuta niistä. Muiden hevosten seurassa Cilla on sosiaalinen, se tulee toimeen vaikka mimmoisen karvakorvan kanssa ja välttää turhia tappeluita. Toki Cillalla on myös oma mielipiteensä ja jos joku tulee pomottelemaan - pomottaa Cilla takaisin. Sitä saa mitä tilaa! Lastatessa ei ole mitään ongelmia, tamma kävelisi vaikka takaperin traileriin, jos olisi siitä kyse! Tosin tamma saattaa toisinaan tulla aika nopeasti trailerista ulos, ehkei se traileri kuitenkaan ole ihan mieluisin oleskelupaikka tammalle. Taluttaessa Cilla on oikein ihana, tammalle ei tulisi mieleenkään temppuilla tai ryntäillä ruohotupsujen luokse. Siksi Cilla onkin samalla myös erinomainen näyttelyponi. Käyttäytyminen on ainakin tammalla täysi kymppi, omistajan onneksi myöskin julkisilla paikoilla.

Rapsuttaisiks siitä kaulan alta viel vähän? Pliish!?

Cilla on kovin huomionkipeä, varsinkin käytävällä. Jos joku tulee talliin on Cillalla heti maailman suloisin ilme turvassaan ja harva pystyy kävelemään ohi ilman rapsuttamatta. Cilla on kyllä melkoinen lapsimagneetti, se vetää puoleensa enemmän naperoita kuin karkkihylly vuodessa.. Cillan hoitaminen on kyllä erittäin mukavaa, tamma napittaa kiltisti paikoillaan ja karsinassa ei Cillaa välttämättä tarvitse sitoa kiinni mihinkään. Eläinlääkärikäynneillä tamma voi olla hieman varuillaan, tamma ei pidä piikityksistä eikä muutenkaan suhtaudu lääkäriin kovin positiivisesti. Kengitys sujuu ilman ongelmitta, Cillan jalkoja on nosteltu ja "koputeltu" jo pienestä pitäen. Raspaus ei toki ole mikään miellyttävin asia, mutta hanttiinkaan Cilla ei pistä. Tamma nauttii kovasti kaulan alta harjauksesta, jolloin Cilla nostelee ylähuultaan ja joskus yrittää turvallaan hieroa takaisin hoitajaa. Kaviot Cilla nostaa reippaasti ja voi joskus nojata putsauksen aikana painollaan hoitajaan. Cilla ei arista mitään kohtaa, mutta kiima-aikoina tamma ei juurikaan pidä mahan alta harjauksesta. Varustaminen sujuu hyvin Cillan kohdalla. Tamma avaa suunsa, ilman hammaslomasta kutittamatta ja satulavyön kanssa hädin tuskin edes pullaa vastaan! Pesuboxissa Cilla käyttäytyy hyvin, vaikkei niin hirveästi pään pesusta pidäkkään.

Tältä mä näytän:

     
Klikkaa kuvaa suuremmaksi. ©: 1-2 kuvat kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, loput © Laura R.

"Onko sun vanhemmat simpukoit ku oot tollanen helmi?"

Cillan isä - gotlanninruss Elmer SWE on komea punarautias ori. Elmer on painoittunut kouluratsastukseen, mutta kilpaillut hyvin menestyen myös esteratsastuksen parissa. Luonteeltaan Elmeri on mukava ja hiukan höpsö ori. Ratsastaessa taas käydellinen kymppi, ori omaa mahtavat lahjat kouluratsastukseen. Esteillä ori on myöskin mallikelpoinen, mutta välillä voi olla liiankin innokas. Elmerillä on Cillan lisäksi jälkikasvua kolmen upean jälkeläisen verran. Kaksi tammavarsaa, sekä yksi upea orivarsa. Ori on saavuttanut KRJ'ssä maksimisijoitukset, mutta Elmerillä on jatkettu kilpailemista siitä huolimatta. Loppujen lopuksi orilla on 72 KRJ-sijoitusta ja 18 ERJ-sijoitusta. Rakenteellisesti Elmer on upea, ori on saanut lukuisia serttejä ja Elmerillä on koossa tarvittavat sertit VIR MVA Ch - arvonimeen. Elmerin kanssa on tavoitteena vielä laatuarvostelut ja kantakirja.

Elmerin isä, Pytteliten SWE, on komea rautias gotlanninrussorii vailla vertaansa. Se on painottunut kouluun päin, mistä johtuneekin Elerinkin nykyinen painotus. Pytteliten SWE, kutsumanimeltään Eetu, omaa näyttävät ja lennokkaat askeleet, joista saa komeutta ja ilmavuutta koulusuorituksiin. Tämä 130cm korkuinen oripoika oli luonteeltaan oikea herrasmies, mutta vikojakin löytyi. Eetu on elämänsä aikana kierrellyt monenmoisissa näyttelyissä ja kilpailuissa, onhan se pärjännyt joskus muinoin valjakkoajossakin. Näyttelyistä sateli palkintoja milloin ensimmäiseltä sijalta, milloin toiselta tai kolmannelta. Yleensäkin Eetu on elänyt hyvin hienoa ja menestyksekästä elämää. Alvännens Emir, joka on Elmerin isänisä, oli pienoisesta koostaan huolimatta pippurinen ja vauhdikas tapaus yhdistettynä itsepäisyyttä ja voimaa. Liekö täältä asti tullut Elmerin luonteenpiirteistä osa. ’Emir’ oli omana elinaikanaan sanotaanko yksi kuuluisista poneista jotka kiertelivät valjakkoajo-kilpailuissa. Sillä oli huomattavan komea ulkomuoto, jonka ansiosta se kiinnitti monien ihailevien pikkutyttöjen katseet itseensä. Hyvä asiahan se tietenkin vain on, mutta itse Emir meinasi joskus hermostua pikkulasten jatkuvaan paijailemiseen. Emir oli väritykseltään kaunis kullankeltainen rautias, ja parissa jalassa sillä komeili pienoiset sukat. Emir valitettavasti menehtyi sairauteen, mutta kerkesi jättää jälkeensä muutamia jälkeläisiä, johon Elmerin isäkin kuului. Asil II (Elmerin isänemä) – hurmaavan kaunis, kultainen tamma – mutta silti vain tavallinen tuntiponi ratsastuskoulussa. Nii-in, Asil tosiaankin on kuvankaunis, mutta silti sen kotipaikkana on tuiki tavallinen mutta viihtyisä ratsastuskoulu. Siellä Asil toimii milloin pikkulasten talutusratsuna, milloin kokeneempien koulu- ja esteponina. Asil on sanalla sanoen monitoimiponi, jolta löytyy taitoa ja tahtoa vaikka muille jakaa. Säkäkorkeudeltaan 126 cm oleva poni on ollut myös tallin seurakisojen lisäksi muilla paikkakunnilla aluetason kouluratsuna. Nykyisin Asil viettää hyvin ansaittuja eläkepäiviään ratsastuskoulun laitumilla ja tallissa.

Elmerin emä, Linetta, (tuttujen kesken Liisa vain) on myöskin rautias ja koulupainotteinen Elmerin isän tavoin. Liisalla on oikein kauniin ulkomuodon lisäksi myös hyvät taidot tasaisella, eikä esteitäkään tohdi pois laskuista jättää. Liisa on korkeudeltaan vain 123cm, eikä sen vuoksi sovi kovin pitkäkasvuisille ihmisille. Liisa eli ennen oikeaa kilpaelämää kouluratsastuksen puitteissa, mutta sitten sen omistaja Elina Kuusikanta kasvoi sille liian pitkäksi. Näin ollen Liisa piti myydä loistokkaan kisauran jälkeen 11-vuotiaan tytön hoivista maalaisempiin olosuhteisiin. Tämän jälkeen Liisa on elellyt rattoisasti – muutamia kisoja silloin tällöin kisaillen, laitumella oleskellen ja tallissa ruokiaan mutustellen. Liisan nimen saattaa nähdä monissakin yhteyksissä vielä tänäkin päivänä, niin hyvä se kilpailuissa kuitenkin oli. Elmerin emänisä, Byggmästar, oli mukava ja seurallinen ruunikko gotlanninruss-tamma, joka asusti koko elämänsä ajan maatilalla käyden näyttelyissä lähipaikkakunnilla 13-vuotiaan omistajansa kanssa. Tämä reipas tyttö osti Byggmästarin aivan varsana tuttavaperheeltään muutaman kilometrin päästä. Siitä asti he asuivatkin samassa pihapiirissä ja kävivät tiuhaan tahtiin näyttelyissä. Byggmästar ei ollut suuntautunut vahvasti minkään lajin suuntaan, vaan se oli yleiskäyttöön ajateltu vahvatahtoinen, mutta kiltti tamma. Byggmästar keräsi mainetta ja kunniaa näyttelykentillä, ja useimmissa paikoissa se tunnettiin ’pikku maatilan menestyjänä’. Byggmästar kuitenkin kuoli äkillisen sairastumisen takia. Gås Fatima on Elmerin ’villihkö’ emänemä, ja tosiaan aika villi se onkin. Vielä eläkepäiviään vietellen se saattaa yllättää sitä jo kymmenen vuotta hoitaneen hoitajan äkillisellä jekulla tai muulla vastaavalla. Siinäpä vasta supermamma! Nuoruusaikanaan Gås Fatima oli hohdokas kisaponi esteiden puolella, ja niitti mainetta voittaen mm. aluetasolla monia kilpailuita. Gås Fatimalla oli suuri hyppykapasiteetti, tästä ei käy kieltäminen. Pariin otteeseen se kuitenkin joutui vaihtamaan omistajaa heidän kasvaessaan liian pitkiksi – 124cm kun ’Fanny’ oli. Fanny pärjäsi elämässään kuitenkin hyvin, ja nyt se on maalaistallissa onnellisena oman hoitajansa kanssa.

Cillan emä Tjärnfyllare SWE, tutummin Tytti on kaunis ruunikko gotlanninrusstamma. Tammalla on kilpailtu niin esteillä kuin kouluratsastuksessa. Tamma onkin painoitteisuudeltaan yleispainoitteinen. Luonteeltaan Tytti on rauhallinen, mutta toisinaan myös jopa arvaamaton russponi. 123 cm korkea tamma on esteillä reipas, kouluratsastuksessa taas kuuliainen. Tammalla on myös pari starttia kenttäratsastuksessa. Ratana tamma hyppää 80 cm ja koulua Tytti vääntää Helppo A'n verran. Jälkeläisiä tammalla on Cillan lisäksi vain yksi tammavarsa, joka on kuukauden Cillaa nuorempi. Jälkikasvua on kuitenkin odotettavissa enemmän tulevaisuudessa. Tyttiä nähdään vielä kisakentillä paljonkin, tulevaisuudessa tamman kanssa on tavoitteina laatuarvostelut ja näyttelyarvonimet. Toistaiseksi tammalta ei ole näyttöä näyttelykehiltä, mutta niitä on kuitenkin odotettavissa.

Tytin isä, Stövel SWE; on komea ruunikko gotlanninrussori, joka hurmaa kaikki ulkonäöllään. Se tykkää esittää tammoille, ja osaa olla ruoka-aikaan aina oikeassa paikassa. Stövel on painottunut vahvasti esteille, mutta se on hyvä myös kouluratsastuksessa ja ajossa. Stövel on luonteeltaan hieman kiukkuinen tapaus, eikä sen kanssa ole leikkimistä silloin kun se suuttuu. Stövel on semmoista sorttia, että sen pinna tuppaa olemaan aina hieman liiankin lyhyt, jonka jälkeen odotettavissa on jonkinnäköinen turhautumiskohtaus joka ilmenee puraisuina tai luimimisina. Haastavan ja hiukan ongelmallisen luonteensa takia Stöveliä eivät voi käsitellä pienet lapset, (eivätkä vähän isommatkaan) tai osaamattomammat hoitajat. Stövel on kilpaillut aluetasolla 80cm:issä, ja menestyi tuolloin aikoinaan hyvinkin. Parhaimpia tuloksia taitaa sillä olla 80cm:in voitto ja 70cm:in toinen sija. Stövelillä riittää kapasiteettiä esteille, mutta sen lisäksi se on käynyt myös koulukisoissa, joissa se ei menestynyt niin hyvin, mutta tuli sieltäkin 4. sija kotiin viemisiksi. Stövel on käynyt näyttelyissä, ja sieltä se sai niinkin hyvän tuloksen kuin luokanvoiton! Stövelin omistajalla on vielä joskus aikomuksena viedä ori kantakirjattavaksi, saas sitten nähdä miten siinä käy.

Tytin isänisä, Lillegubber, on hassunhauska ponipoika, joka on hauskuttanut pieniä lapsia ratsastuskoulussa koko ikänsä. Lillegubber on nyt jo sen verran iäkäs, että se on enää tallin maskottina Ruotsissa, ja kaikki tallin vakiokävijät muistavat (tai vähintäänkin tuntevat) tämän hellyttävän oripojan. Vaikka Lillegubber on ori, se on hyvin lempeäluontoinen, eikä näin ollen ruunaukselle ole nähty tarvetta. Lillegubber on toiminut koko ikänsä ratsastuskoulussa tuntiponina, hyvänä sellaisena. Lillegubber on nauttinut olostaan täysin siemauksin, se on saanut kierrellä jopa aluetasolla asti erään Lotte-tytön kanssa esteratsastuksessa, se on saanut viettää leppoisia laidunpäiviä ja se on saanut opettaa monelle pienelle tytölle ja pojalle ratsastuksen jalon taidon. Rautias ponipoika on nuoruusvuosinaan käynyt jopa näyttelykehiä kiertelemässä hyvin tuloksin, mutta sen suurempia menestyksiä se ei ole kilpailujen saralla saanut. Kerran se taisi olla toinen Loten kanssa aluetasolla 80cm:in esteillä. Se oli Lillegubberille mahtava suoritus kun ajattelee, että poni on vain ja ainoastaan 123cm korkea. Ja eihän Lillegubberilla sitä taitoa ja tekniikkaakaan ollut vielä tuolloin paljoa, se vain meni kaikista esteistä yli tahdolla ja puhdilla.

Miun ikiomat pikkunaperot:

Cillalla on yhteensä 0 jälkeläistä, joista 0 oreja, 0 ruunia & 0 tammoja.

ei vielä astuteta

Mä oon kilpakenttien kuningatar:

Cillalla on yht. 0 kilpailua, joista 0 sijoitusta ja 0 voittoa.

29.03.09 -- Esteratsastus/ERJ -- 90 cm -- 3/30
28.03.09 -- Esteratsastus/ERJ -- 60-70 cm -- 8/43
26.03.09 -- Esteratsastus/ERJ -- 70 cm -- 5/30
26.03.09 -- Esteratsastus/ERJ -- 50 cm -- 5/38
24.03.09 -- Esteratsastus/ERJ -- 60-70 cm -- 9/78
23.03.09 -- Esteratsastus/ERJ -- 60 cm -- 4/60
23.03.09 -- Esteratsastus/ERJ -- 80 cm -- 3/44
22.03.09 -- Esteratsastus/ERJ -- 60 cm -- 1/40
22.03.09 -- Esteratsastus/ERJ -- 80 cm -- 6/46
21.03.09 -- Esteratsastus/ERJ -- 50 cm -- 5/60
21.03.09 -- Esteratsastus/ERJ -- 90 cm -- 1/45
20.03.09 -- Esteratsastus/ERJ -- 50 cm -- 6/45
26.02.09 -- Esteratsastus/ERJ -- 50 cm -- 2/11
24.02.09 -- Esteratsastus/ERJ -- 50 cm -- 1/11