En sitten millään voi tajuta, mikä kisavillitys omistajaani aina välillä iskee. On uskomattoman rasittavaa kuunnella, kun hän opettelee ratoja päivät pitkät tallia siivotessaan ja vielä rasittavampaa on se kisa-aamun ainainen puunaus ja puhdistus. Onneksi minulla on sentään kunnon vuonhevosen harja, joten säästyn operaatiolta letittäminen.
No mutta mennäänpä itse kilpailusuoritukseen. Verryttelyn jälkeen (mikä muuten sujui oikein leppoisasti, paitsi että Jadis kyllä puhkui ja puhisi selässäni sen näköisenä, että olisi ehkä pitänyt vauhtia olla enemmän) minulla oli jo kovat paineet, sillä olihan lempinimeni joskus muinoin ollut Intiaanipäällikkö Liukuva Voi. "Uuno luistaa rataa eteenpäin kuin puolisula voi paistinpannulla" oli joku joskus luonnehtinut.
Rata alkoikin todella sulavasti, jos voin itseäni hieman kehua. Ravata lönköttelin niin suoraan kuin osasin, pysähdyksessä keräsin jalkani mahdollisimman hyvin kokoon ja tervehdin tuomaria pienellä päännyökkäyksellä, sellaisella, minkälaisen Jadiskin tekee. Huomasin tuomarin naurahtavan elegantille eleelleni ja siitä rohkaistuneena, päätin esittää parasta mitä ikinä osasin. Jadiskin vaikutti selässäni tyytyväiseltä aina siihen asti, kunnes hiki alkoi pikkuhiljaa nousta pintaan. Kun vauhtini hidastui, muotoni piteni ja reagointini hidastui, Jadis taisi hieman suutahtaa selässäni, sillä seuraavat laukkapohkeet sain kylkiini melko ärhäkästi.
Loppuradan koitin sinnitellä mahdollisimman energisenä, jotten saisi kannuksia uudestaan kylkeeni, vaikka voitonriemuisena huomasin, että Jadiksenkin keskittyminen alkoi herpaantua, ja jos olisin ollut pieni ja ilkeä poni, mitä en siis tietenkään ole, olisin voinut lähteä siltä seisomalta pois radalta. Pysähdys, tervehdys, poistuminen radalta ja aplodeja - tämä on joka kerta lempikohtani. Radan jälkeen Jadis lahjoi minua leivänpalalla ja rapsutuksilla. Olin kuulemma ollut erittäin hieno poni, vaikka luonnehtisin itseäni kyllä enemmänkin hevoseksi...
Jjune (VRL-6640, HVR) - Ronya of Jewel VH-48057
Minä olen pikkutyttö posteljoon... Eihän tämä kouluradalle kelpaa, eieiei! Mitäköhän nyt sekoilen. Lämmittelyssä näkyi monen monta kaveria. Kaikki sano että oon kasvanu kummasti, ite en tunne sitä yhtään. Kaikki muut muuttuu kyllä.. Pikkuihmiset tykkäävät minusta, oon kuulemma tosi söpö, nytkin ne kentän laidalta huokailee ja kuvaa. Nyt vähän pepsoden hymyä (joka on tosin hieman kellastunut) ja sitten pieni poseeraus, muutamat pukit ja sitten on kaikki kunnossa. Ai pitäisi mennä muodossa, no kai sitä nyt vähän voi kaulaansa pyöristää. Joo, tuntuu paljon kivemmalta, ratsastajan käsiki on pehmeempi nyt. Meijät kuulutettiin sisään, toivottakaa onnea kaverit! Hui ku tuo rata on iso! En koskaan pääse sitä läpi näillä lyhyillä säärilläni, kuulemma pitkät sääret on hienommat ja näyttävämmät ku lyhyet. Ja mitä sanon minä. Lyhyt ja pyöreä, pitää olla jotain mistä puristaa, niinhän se laulukin menee! Portti suljettiin, nyt ei voi enää perääntyä. Jjunea jännittää, jos vaikka keksisin kesken kaiken shown. Ei ainakaan ihan vielä. Tai no.. Oon vielä kiltisti. Tuomarit on tosi pelottavan näkösiä. Keskellä taitaa olla Paula Abdul, oikealla Simon Cowell ja vasemmalla Randy Jackson.. Ei katsoin kyllä väärin. Tosi tiukat ilmeet, eikä heitä pystynyt lahjomaan, kokeiltu on! Mutta joo, nyt keskitytään. Oikealle, lävistäjä, voltti, ravia, laukkaa, ravia ja taas voltti. Huhhuh rankkaa puuhaa ja pitkä sivu on varmasti sata metriä pitkä. Ei nyt en kyllä enää jaksa, voisin kokeilla sadan metrin uutta ennätystä! Ja pukkilaukkaa mars! Oh no, meidät hylättiin. No pien vaiva, ens kerralla uusiks. Jjune ei kyllä nyt oo tyytyväinen, miksköhän? Kotona joudun nyt kyllä koulurääkkiin.. Jälleen tein ensin ja ajattelin vasta sitten.. Kääks!
Peppi S. (VRL-1516, TuViRa) - Just My Style VIL
Hahaaa, nyt esittäytyy täydellinen oripoika Justus, joka omaa upean mustan hulmuharjan ja hieman valkoista kuviota takapuolessa! Vihdoin pääsen raikkaaseen maalaisilmaan auringon paisteen alle. Kilpailupaikalla näyttääkin olevan jo yleisöä katsomassa minua. Vihdoin saan esiintyä edukseni, jopa koulutuomareille. Taas sitä mennään, satula vain selkään valkoisineen satulahuopineen.. Vihdoin pääsen sentään oikomaan kauniita jalkojani. Kävely nyt vain autaa verytään, joko voitaisiin ravata ja laukata? Ravissa on paljon helpompaa tehdä kaikki vaikeat liikkeet, kuten voltit ja ympyrät. *Kehotus raviin*, Olenkin odottanut tätä hetkeä koko päivän, jos nyt vähän lisäilisin.. No ei sitten, käy tämä normaalikin vauhti tänään. Voit odottaa jo kostoani ensi kisoihin!
Nyt pääsen näyttämään taitoni kouluradalle! Ensin näyttäydyn kauniissa liidokkaassa ravissani. Eieieieeii, vasta pääsin alkuun ja nyt jo pysähdys. Ei kyllä hyvin alkanut tämäkään koulurata. Onneksi sain kuitenkin jatkaa ravia melkein heti. Sitten käännytään oikealle jonka jälkeen saan näyttää upean pitkän ravini askeleen pidennyksessä. En saa kuitenkaan unohtaa upeaa taipuisuuttani, joten voin käytän radan ohjelmaa hyväksi. Onneksi saan kohta nostaa laukan, niin kaikki stressini häipyvät. Pieni hirnahdus tammoillekkaa ei ole pahitteeksi.. Onneksi rata loppuu pian.
Huh, oli melkoinen urakka! Onneksi selvisin hyvin pahemmilla pomppimisilla, saa omistajanikin olla nyt tyytyväinen poniinsa. Toivon mukaan jopa voitamme. Jäämmekään siis odottamaan vain kuulutusta sijoituksestani!
tifanna (VRL-5433, KLICK) - Best of Replica
Paikan uudet hajut, äänet ja asjat kummastuttavat minua suuresti. Miten täällä voi olla parempaa kauraa kuin kotona? Tai miten täällä voi olla kovempi sählinki kuin kotona? Kyllähän minä tiedän, että minun täytyy olla rauhallinen. Mutta mitäs sille mahtaa, kun on ensikertalainen kisaaja. Omistajani yrittää ramppi kuumeessa hillittä minua, vaikka yritän purkaa energiani lämmittelyyn. Minunhan on miellytettävä omistajaani kisa tilanteessa, yritä nyt ymmärtää etten voi olla rauhassa kisakentällä jos en saa nyt pukitela ja pomppia. Tuo vireinen tammakin, mulkoilee minua niin inhottavasti. Nyt keskityn tähän, oikea pohje eteen ja vasen taakse se tarkoittaa laukkaa. Jaaa.. hops, laukan nosto. Sitten kaula kaarelle, ja kuuntele omistajaa Tekisi mieli potkaista tuota nhottavaa ruunikko tammaa joka mulkoilee taas minua, seuraavan kerran kun se tulee lähelle niin.. Ainiin keskity, keskity. Puolipdäte ja sitten seis ainiin, pää kaarelle turpa kohti maata. Ja sitten käynti väistö, ja muista tahti yksikaksineljäyksiviisikuusi ja puuuh. Ottipas se koville, nyt olen elämäni kisa kunnossa, ei en sittenkään vielä laukan nosto ja sitten pukki askel, askel, pukki askel ja pomppu, sivuhyppy ja tumps. Ratsastajani tipahti, nyt minun on tungettava turpa sen pään päälle, ettei se suutu Mitäs minä sanoin se antoi sen anteeksi ja nyt voin pinkaista laukkaan, ja kohta sitten pysähtyä, niin ja se inhottava ruunikkokin on vielä hoitelematta. Huh, no nyt on energiat tiessään ja ruunikolla hampaani jäljent takalistossa. Nyt pieni levähdys jonka jälkeen kisa areenalle, energimattomana keskittymään.
Luokka 2Liian paljon treeniä, liian vähän ruokaa, vai miten se nyt meni? Omistajastani päätellen kilpailut taas tulossa, sillä lähi päivinä on ollut paljon kentällä vääntämistä ja valmentajan rääkymistä kentän laidalla. Kehtaakin tulla vielä herättämään minut kuudelta torstai aamuna. No parasta tässä on se, että taas minua puunataan ja puunataan ja puunataan - harja ja häntä letitetään ja minut harjataan moneen kertaan läpikotaisin. Paras meinasikin unohtua koko päivästä! Upea kilpaloimeni, vaaleanpunainen fleeceloimi harmaineen kiinnitysvöineen, aivan kuin jostain söpöyskisoista.
Vihdoin pääsin harjattavaksi pesuboxiin näiden monen tunnin odotuksien jälkeen! (Todellisuudessa mennyt 10 minuuttia.) Sitä palvelua onkin koko päivä jo odotettu. Nyt hoitaja lähestyy minua uhkaavasti suihkupullon kera. Apua, täytyyhän minun vähän väistää jos sieltä tulee jotakin vaarallista ulos. Oho, se olikin vain harjanselvitysainetta, jota suihkutettiin koristamaan upeita mustia jouhiani. Harjapakkikin on juuri sopivasti edessäni, ihan varmaan vain siksi, että voisin leikkiä sen kanssa. *Ankara kielto* Ehkä se ei ollutkaan tarkoitettu minulle..
Vihdoinkin pääsen oikomaan jalkojani tuonne pakkaseen. Kaikki on ilmeisesti valmista, minun pinkkeineen loimineen ja tavaroineni. Haha, lastaussilta, mihin sitäkin tarvitsee? Traileriin on paljon helpompaa tulla sivukautta. Ensimmäisen askeleen voin kyllä ottaa mustalle kumimatolle, mutta älkää luulkokkaan, että tämä on tässä. Pari askelta sivulle ja hups, en olekkaan enään lastaussillalla. Mukavaa tämä kilpailuihin meno kun aina voin viihdyttää rakkaita ystäviäni. Ehkä parasta olisi nyt mennä kun alkaa hieman ihmiset hermostumaan. No tämän kerran, mutta älkää luulkokkaan että tämä oli tässä, kosto elää!
Oresama (VRL-2753, AVR) - You Think?
Minä niin nautin näistä kisapäivistä. Mami stressaa ja juoksentelee edestakaisin pöyhien sateenkaarenväristä irokeesiaan ja unohdellen pornonpinkissä ylikasvaneessa mukissa istuvaa mustaa kahviaan ties minne. Se tietää minulle lomaa, haassa, yksityisessä lepopaikassani. Ei sillä, että olisin epäsosiaalinen tai välttelisin seuraa - on vain mukavaa kun kukaan ei vaihteeksi vaadi minulta mitään.
Muutamia tunteja ennen surmanloukkua, ahem, kuljetusautoa, minut noudetaan haasta pienimuotoiseen käsittelyyn, kuten mami ilmaisee tämän asian. Normaali hevosenomistaja vain harjaisi ratsunsa, mutta tuo tosissaan KÄSITTELEE, eli saarnaa minulle huonolla englannillaan aiheesta good manners. Jos mami ei olisi korealainen, ihmettelisin, kuinka hän ei tajua minun puhuvan englannin lisäksi myös sujuvaa koreaa, hänen äidinkieltään, sekä suomea, hänen äitinsä äidinkieltä. Mutta hän nyt vain sattuu olemaan korealainen, hän ei voi aina tajuta kaikkea. Saarnan jälkeen hän nyt kuitenkin harjaa minut ja kiillottaa kaikenmaailman aseillaan kitisevän kirkkaaksi, hävettää ihan katsella niitä kiiltäviä kavioita. Harjauksen jälkeen alkaakin saarna numero kaksi, tämänkertainen otsikko on how to show everyone that mummy loves me.
Kun minulle on kerrattu nämä käytöstapojen alkeet ja näyttelijänlahjojeni käyttö... No rehellisesti sanoen mummy really loves me, mutta ärsyttääkseni väitän muuta. Joka tapauksessa, sitten paketoidaan häntäni kuljetusta varten ja niskaani nostetaan erittäin kevyt viltti, joka sidotaan kummalla remmikasalla kiinni, ne estävät kuulemma minua sotkemasta itseäni ja tavallinen loimi on mamin mielestä liian paksu kuumaan autoon. Sitten on aika kävellä siihen ylitsepääsemättömän hirvittävään mustaan aukkoon ja puntata kaikin voimin sissipaskoja lattialle koko matkan kostoksi. Tiedänhän minä, miten kamala on siivota ahdasta heppa-autoa. Kosto elää.
Aina se pisinkin matka loppuu joskus ja auto pysähtyy. Olen melkoinen julkkis, kerännyt niin paljon mainetta ja kunniaa, että minun on pakoiltava hysteerisiä fanejani. On jotenkin noloa hiipiä ninjana ulos autosta ja sen taakse valjastukseen kun muut hevoset saavat olla autojen etupuolella, normaalissa käsittelyssä...
Niin mitä että? Mammako?
Nuo tarhakaverini tuolla väittävät, että minä olen yhä sama vanha ratsastuskouluhevonen, Yuuki, vaikka kisaankin, ja mamma se on se julkkis jonka pitää hiipiä varjon lailla seiniä pitkin. Paven mukaan minä katoaisin kilon paloina fanejen taskuissa pyhäinjäännöksiksi jos joku saisi vihiä, että olen mamman ratsu... Mutta ei se niin voi olla. Onhan nyt toki monta ihmistä ratsastamaan opettanut, kuuluisa ratsastuskoulun monsteri paljon, paljon kuuluisampi kuin jonkun typerän bändin koossapitävä voima ja kitaristi! Vai muka kilon paloina vielä...
Muruzbu (VRL-7679, PVR) - Luciella Chapie VH-32360
"Onko ihan pakko mennä sinne pimeään koppaan? Eikö voitaisi vain jäädä kotiin? Hei pliis, ei sinne koppaan! Ai katos, siellä on kaverikin. Mihin sä jäit, mennään jo!" Nyt on aika mennä kilpailuihin, joissa Muruzbu ratsastaa minulla. Mitäköhän siitäkin tulee. Hui, traileri heilahti. Varovaisemmin siellä edessä! En millään jaksaisi. No jaa, tässä sitä mennään. "No niin Luci, perillä ollaan!" Nytkö jo? Vastahan lähdimme. Nyt se tulee tuosta ovesta sisään suitset kädessä, tunkee ällön sormansa suuhuni ja tunkee kuolaimet hammaslomaan. Ei ole meilläkään helppoa ei. Hei, nyt mennään ulos! "Terve kaikki! Nyt mä tulin, tulkaa kaikki kattomaan!" No höh, ne vaan mulkoilee. "Ota Luci ja laita se kuntoon, mä tutustun vähän paikkoihin" Pyh, ei viitsi edes itse laittaa minua kuntoon. No jaa, mun kisahoitaja onkin paljon kivempi, se antaa herkkuja.
Hei ei pliis sitä satulaa, enkö vois mennä ilman? No ei sitten, ilonpilaaja. No nyt Muru tulee takasin. "Vastassa on muutama kova pala, mutta kyllä me pärjätään, vain mitä Luci?" Nyökytän päätäni ja tuuppaan Muruzbun maahan, mutta hän ei pitänytkään siitä. "Onneksi ei ole vielä kilpailuasu päällä, mutta nyt mä meen vaihtaan vaatteet, pidä Lucia vielä hetki" Ja taas se katosi. No, mitäs pidät säästä? Kivan luminen ja valkonen eiks ni? Ai, Muru tulikin jo takasin ja nyt se nousi mun selkään. No mennään mennään, mutta pitäähän mun nyt selostaa mitä tapahtuu. Ai sinne kentällekkö pitäisi mennä? No jaa, noikin on siellä jo, mennään sitten. Käppäillään hetki, nyt voidaan mennä ravia. Ai ei vai? No kävellään sitten. Hui kauhee, vihree ukkeli kulmassa! En kyllä mene, mee ite surman suuhun! Ehkä voisi ottaa askeleen. Hei nyt se katos, mennäänkö jo laukkaa? Jes, nyt mentiin ja lujaa! Pois tieltä, anteeksi, hups, nyt se vetää ohjista, pitää varmaan pysähtyä. No nyt se tykkää kun tottelin heti. Pitäiskö koota ittensä vai? OK, näin sitä mennään hienosti. "Seuraavana vuorossa Muruzbu ja Luciella Chapie, onnea!" Nyt näytetään niille yhteistyötä!
Oresama (VRL-2753) - The 1st Kavki Boi of TWP VH-54520
Minä ja hän. Viki ja Ore. Me olemme samanlaiset. Minä olen hevonen, hän on ihminen, mutta silti me olemme parhaat ystävät toisillemme. Ymmärrän hänen kummallista puhettaan ja hän yrittää ymmärtää minun kieltäni. Yleensä katse riittää. Yhteiset merkkimme liittyvät melkein kaikki harrastukseemme, juuri tähän, vaikka kumpikin meistä yrittää viedä kommunikointia vieläkin sujuvammaksi.
Enää en ihmettele, mitä hän haluaa. Tämä pieni, hermostunut pohkeenpuristus on selvä asia: Viki, ole kiltti ja kävele eteenpäin, näytän sinulle tien. Hän ohjaakin minut kentän keskelle. Paino vaihtaa selässäni paikkaa hieman taaksepäin ja minä pysähdyn. Kukaan toinen ei ohjaa minua näin löysällä ohjalla kaikissa tilanteissa, kukaan toinen ei osaa rentoutua näin ison hevosen kanssa.
Kun hänen kantapäänsä laskeutuu kaksi senttiä, hipaisten kylkeäni, minä lähden hillityn sievästi käyntiin. Normaalisti tekisin leijonanloikan, mutta merkitsevä, tuskin huomattava ohja-apu muistuttaa minulle tavoitteestamme. Me molemmat haluamme voittaa. Viimeinen kilpailu Suomessa ja minä saan palata Tanskaan ihailtuna mestarina. Hän on luvannut myydä kaiken täällä ja tulla mukaani. Hän ei anna minua vieraille, kuten monet muut tekisivät. Pitää keskittyä.
Kehotuksia satelee. En sano hänen merkkejään käskyiksi, koska hän antaa minulle vaihtoehtoja. Minun ei ole pakko totella. Minä saan karata, rikkoa aidan ja juosta pois. En koskaan tekisi niin. Hän on sanonut minulle itse, ettei pärjäisi ilman minua.
Hän ohjaa minut lempeästi ulos kentältä ja taputtaa kaulalle. Tiedän, että ainakin kerran tulkitsin hänen merkkinsä väärin. Silti hän kehuu minua ja tarjoaa minulle omenan.
Luokka 3Ou mai gaad, iisi livin! Kisoihin! Meikäpoika pääsee taas näyttämään kortensa ja tsiigaamaan pimuja. Nams! Sydän hakkaa ja vatsassa perhoset harjoittelee vapaa pudotusta. Mitähän tuo Jjunekin tuossa säheltää. Ei ei ei!! Ei mun tukkaa tartte laittaa mitenkään! Älä koske! Ei! *Nolous* Mun poikuus vietiin, puuttuu vielä pinkki satulahuopa, järkyttävät letit päässä. Hei tyttö, ootsä ihan tosissas ton huovan kanssa?! Huh, Jjune vaihtoikin sen valkoiseksi. Hörskistä vaan talliporukka, minä en lähde maailman ympäri matkalle, minä lähden Conleyhin! Jaa että traikkuun vai, helppo homma. Hui kun on töyssyistä, Jjune sitten osaa ajaa hyvin. *Matka päättyy* Hey everybody, Jopo is here! Nimmarit saa hakea kisasuorituksen jälkeen, kiitos! Mitä tuo plikka taas repii tuosta narusta, hitsiläinen kun sattuu. Okei hetkeksi vois palautua maan pinnalle. Jjune mulla on pissahätä! Mutta kun kaikki kattoo! Mun pikkuveli ei halua vihahdella kaikkien nähden, vie mut syrjään... Kiitos! Aaah, helpotusta, nyt ehkä jaksaiskin oottaa varusteiden laiton ajan kiltisti aloillaan. Ja vatsa pulleaksi! Emmä voi puhua kun mun posket on täynnä ilmaa! Ai pullistelen? Ehei, mä haluan leikkiä pallokalaa! Katsos näin! Ai ei menny läpi.. Kuolaimet suuhun kiltisti, kohta pääsee kattomaan kunnon chiksejä. Hei tuolla menee jo joku, mennää jo! Ai Jjunee pitää odottaa? Mitä mä semmosilla, kyllä mä yksinki osaan mennä, mä en oo enää mikää pikkupoika, hei pliiz! Nyt on mummo matkassa voi karauttaa kentälle. Hei mitäpä sulle neiti, käytsä useinki täällä? *Ininää* Joo kyl mä tiiän et oon vastustamaton, ootappa selaan kalenteria.. Juu kyllä sullekkin riittää aikaa! Siis täh? Ai ei.. mithätä? *Yritystäyritystä* Sain hanskat.. Itkukyynelraivopotku. Onkohan Jjune nyt tyytyväinen, pitäis ehkä vähän keskittyä. Jahha pysähdystä, tarkkana. Nyt varmasti kaikki naiset lankee polvilleen. Jjunekin tykkäsi, tuli taputus kaulalle. Ai radalle, selvä.. Ah rakastan teitä, eiku te ootte parhaita!
Jjune (VRL-6640, HVR) - Ophelia FD VH-51339
Kulmasta M lävistäjälle, lisättyä ravia. Helppoa ku heinän teko! Hirveen hiljaista täällä, yleensä oon tottunu kaiken näköseen älämölöön. Ja varsinkin aploodeihin, mähän oon kouluratojen kuningatar! Rakastan esillä olemista. Nyt Jjune teit aika epäselvät avut, pitäiskö tehä väistöjä vai pysähtyä. Ai pysähdys. Peruutusta peruutusta piip piip piip, ravia. Laukannosto S'ssä, keskiympyrä. Vähän laukanvaihtoja, avotaivutusta ravissa. Eei, Vaativa B on aivan liian helppo mulle, olenhan kouluratojen kuningatar, edelleen. Jotkut väittävät mua diivaksi, mutta.. Hyi että joku on ollut sivistymätön! Kakkaa keskellä uraa, en varmaan kulje yli.. Niin öh diiva, ehei en varmaankaan ole! Hyi sitä kakkaa tarttu mun kavioon, YÄK! Pitää jatkaa matkaa, en tykkää en tykkää mä haluun nyt kaviohuollon, manikyyri kiitos! Auttakaa, se ei lähe pois. Mutta ei aina se ulkonäkö, luonnehan se ratkaisee. Onneksi olen äärettömän kiltti tapaus, kuuntelen hyvin apuja. Nyt kyllä täti siellä selässä istuu hieman vinossa, vaikee kulkee suoraan hei haloo! Ja sitte koottua ravia, nyt vähän väistöjä, sulkua.. Laukkaa, käyntiä.. Keskihalkaisijalle, nyt mahdollisimman suorassa. Pysähdys ja hetki aloillaan. Pitkät ohjat ja ah tätä vapautta, nyt saa heilutella päätä ihan vapaasti. Ai Jjunekin on tyytyväinen, hyvä hyvä. Hei kiitti kaverit, lav ya! Pusu kaikille, ehkä halit myöhemmin. Nyt haluun vaan lämmittelyyn, kaviomanikyyrin ja loimen niskaani, kiitos!
Oresama (VRL-2753) - Mayimm VH-02311
Sieltä se on taas tulossa, minä niin arvaan että tänään sillä on taas jotain suuruudenhulluja projekteja toteutettavanaan. Loppujen lopuksi se on ihan hauskakin tyyppi, mutta suurimman osan ajasta en ihan ymmärrä sitä. Sen sateenkaarenvärinen irokeesi on sidottu ylös, korkealle poninhännälle. Ihan kuin se piruuttaan taistelisi painovoimaa vastaan sidottunakin, niin kuin sen kantajakin yrittää taistella elintilastaan.
Ahaa, on kisapäivä. Voin nähdä satulani sinisessä laatikossa. Se ihmiseni tulee karsinalle ja minä annan sen ottaa itseäni riimusta kiinni. Sokeanakin luotan, että se vie minut turvallisesti, se on lauman johtaja ja se rakastaa meitä kaikkia, niin kuin mekin rakastamme sitä.
Jo näen oman orini. Hän on tarhassa, katselee minua kuin prinsessaa kun tuo tuossa harjaa minua. Tuttu juttu, minusta tehdään kaunis, mutta lauman johtaja on tänään kiireinen. Katselen ympärilleni sitä etsien ja hän hirnuu haassa vähän matkan päässä kutsuen minua luokseen.
Olen valmi ja saan nähdä viimein uudelleen rakkaan johtajan, joka talutti minut tänne ja katosi tiehensä. Hirnahdan kokeeksi tervehdyksen ja saan sen hymyilemään. Jo varsana opin, että se tarkoittaa ihmisten kielellä joko tervehdystä tai iloisuutta. Minun johtajani ei koskaan tervehdi ketään eikä ole koskaan iloinen, mutta se hymyilee minulle koska rakastaa minua. Prinssini hirnahtaa, kun lauman johtaja ottaa minua kaulasta kiinni. Hän ei pidä siitä, että se vie minut välillä pois tallilta. Eikä siitä, että se pitää eniten minusta.
Pelkään kopisevaa siltaa, jota pitkin minun on asteltava mustaan, pieneen huoneeseen, jonka tiedän kohta liikkuvan auton perässä, vaikka siinä ei ole ikkunoita. Kävelen silti johtajani perässä sulkien silmäni. Se ei koskaan veisi minua vaaralliseen paikkaan.
